Hallinnon arkea

Keskiviikko, maaliskuu 8, 2017

Hyvä vastaanottaja

 

Sosiaali- ja terveysministeriö pyytää jakelussa mainituilta tahoilta lausuntoa liitteenä olevasta luonnoksesta palvelutuottajalakiesityksen täydentämisestä. Myös muut kuin jakelussa mainitut tahot voivat antaa asiassa lausuntonsa. Lisäyksiä tulisi lukea yhdessä aiemmin lausunnoilla olleen hallituksen esitysluonnoksen kanssa.”

 

Edellä oleva ja 17 muuta vastaavaa kyselyä, tiedustelua tai lausuntopyyntöä odottaa sähköpostilaatikkoni saapuneissa viesteissä vastaamista. Nämä tuntuvat vain lisääntyvän, vaikka osan olen jo nopean lukemisen jälkeen heittänyt roskalaatikkoon.

 

Hyvähän se on, että lausuntopyynnöillä annetaan mahdollisuus ottaa kantaa valmisteltaviin lakiesityksiin ja muihin asioihin. En tosin ole huomannut tämän mahdollisuuden vaikuttaneen päätösten laatuun. Digitalisaatio on tehnyt kysymisestä helpompaa. Vastaamista se ei kuitenkaan ole helpottanut. Monissa lausuntopyynnöissä helpotusta vastaamiseen haetaan monivalintakysymyksillä. Samalla kuitenkin ohjataan vastaajaa pohtimaan vain esitettyjä kysymyksiä ja viedään huomio pois mahdollisesti tärkeästäkin kokonaisuudesta.

 

Mutta ei kyseleminen valmisteluun pääty. Sitten kun on tehty päätös, jota varten lausuntoja ja kommentteja on pyydetty, alkaa palautekysely. Miten olette kokeneet päätöksen vaikuttavan elämäänne? Onko päätöksestä ollut hyötyä? Pitäisikö päätöstä muuttaa? Oletteko jo tehneet lainsäädännön edellyttämät suunnitelmat ja kertomukset?

 

Miksi kyselyt ja lausuntopyynnöt lisääntyvät? Halutaanko siirtää asioiden valmisteluvastuuta, jos oma kokemus tai osaaminen ei ole riittävän vahvaa? Eikö valmisteluun anneta riittävästi aikaa?

 

Paperipostin aikana kyselyjä ja lausuntopyyntöjä oli huomattavasti vähemmän. Päätöksiä tehtiin silloinkin eikä niitä jälkeenpäin arvioiden ole tarvinnut muuttaa virheiden vuoksi ainakaan enempää kuin nykyisiä. Yleisen kehityksen myötä toki kaikkia päätöksiä on syytäkin miettiä uudelleen.

 

Näitä kyselyjä laaditaan varmaankin paljon myös valtion avustamana. Ehdotan, että tehtäisiin kysely ja selvitys siitä, kuinka paljon resursseja kysymysten laatiminen, niihin vastaaminen ja vastausten selvittely vaativat. Sen jälkeen isojen kyselyjen tekemistä voisi joku harkita toisenkin kerran.

 

Pentti Pitkänen

Talous- ja hallintojohtaja

Back to Top