Kunnat eivät ole ongelma

Valtiovarainministeriö julkaisi virkapuheenvuoron 7.10.2026. Ydinviesti puheenvuorossa on, että on edelleen paljon hyviä syitä luottaa tulevaan. Jaan tuon näkemyksen ministeriön kanssa, mutta haluan keskittyä erityisesti puheenvuoron kappaleeseen 4.4 Kuntien rakenteiden ja rahoituksen uudistus.

Talousasiat eivät ole ydinfysiikkaa vaan periaatteiltaan hyvin yksinkertaisia asioita. Kunnan tai kaupungin talous on tasapainossa, kun toimintamenot ja vuotuiset kirjanpidolliset poistot pystytään kattamaan tulorahoituksella (verotulot, valtionosuudet, muut toimintatuotot…). Ministeriön puheenvuorossa todetaan, että kuntien määrän vähenemisen julkisen talouden vahvistamispotentiaali on jopa 220 miljoonaa euroa riippuen yhdistymisten laajuudesta ja määrästä. Onko tuo paljon vai vähän? Manner-Suomen kuntien käyttökulut olivat yhteensä 23,4 mrd. € vuonna 2025. Julkisen talouden vahvistamispotentiaali kuntaliitoksilla on siis ministeriön laskelmien mukaan alle 1% kuntien käyttömenoista. Minusta kuntien määrä ei ole ongelma vaan talouden epätasapaino.

Kaikki kunnat eivät ole samalla viivalla. Eikä siihen koskaan päästäkään. Olisi kuitenkin hyvä tunnistaa kunnista riippumattomia syitä siihen, jotka ovat suuresti vaikuttaneet eri kuntien kantokykyyn. Kunnista riippumattomia syitä eivät kuitenkaan ole esim. hyvin löyhän palveluverkon pyörittäminen verrattuna palvelutarpeeseen. Puolestaan kunnista riippumattomia syitä ovat tuulivoiman rakentamisen mahdottomuus esim. luontosyiden tai rajan läheisyyden vuoksi. Kunnasta riippumaton syy on myös toimintaympäristön raju muutos esim. rajasulun tai suurten tehtaiden lakkautuksen vuoksi. Kunnasta riippumaton syy on myöskin nykyisin ns. sote-erät,  joiden vaikutus on yksittäisten kuntien valtionosuuden määrään suuri. Näin siis, vaikka kunnat eivät enää järjestä sote-palveluita. Minusta tuntuu, että Suomessa on kadoksissa yhteisymmärrys ja solidaarisuus kuntia tai alueita kohtaan, joita on lyöty kuin sitä kuuluisaa vierasta sikaa.

Kunnat eivät ole ongelma, eivät pienetkään sellaiset. Taloudellisesti tasapainossa olevat kunnat ovat ratkaisu laadukkaiden peruspalvelujen tuottamiseen suomalaisille. Talouden epätasapainoa löytyy niin suurista kuin pienistä kunnista. Toisaalta osa kunnista on selvinnyt sote-uudistuksessa ja tuulivoiman rakentamisessa maaliin voittajana ja kunnan talous on tasapainossa. Talous ei ole tasapainossa järkevien palveluratkaisujen vuoksi vaan, koska tulorahoitus on hyvin vankalla pohjalla, joten mistään ei ole tarvinnut leikata. Yltäkylläisyys on luonut rakenteellista tehottomuutta. Yle julkaisi viime vuonna uutisen sote-erien kohdentumisesta eri kuntiin, mutta valtionosuusuudistus on nyt sittemmin kuopattu ja siirretty hamaan tulevaisuuteen. Uutisen karttakuvaa apuna käyttäen voi kuitenkin kuvitella ns. uuden kuntakartan rajoja, jos tarkastelee punaisia ja sinisiä alueita. Tietyillä alueilla voi olla jatkossakin lukumääräisesti paljon kuntia, kun puolestaan tietyt laajemmat alueet ovat olleet kokonaisuudessaan uudistuksessa suuria menettäjiä.

Haluaisin Suomeen enemmän yhteisymmärrystä enkä vastakkainasettelua. Jotta asiat kehittyvät Suomessa myönteisesti, tarvitaan mahdollisimman neutraalia lähestymistapaa. Saavutettuja etuja puolustavissa kunnissa pitäisi uskaltaa lausua ääneen se kysymys, että olisimmeko tässä tilanteessa ilman tajuttoman hyvää tuuria. Jaettu onni on paras onni. Ministeriö totesikin rahoituksen uudistuksen osalta, että mikäli kuntien rahoitusjärjestelmää muutetaan laajemmin, valtionosuuksien lisäksi uudistuksessa on otettava huomioon myös kuntien verotulot, opetus- ja kulttuuriministeriön kunnille osoittama rahoitus sekä erilaiset valtionavustukset. Rahoitusjärjestelmien uudistaminen tulisi toteuttaa kustannusneutraalisti valtion ja kuntien välillä. Tämä tarkoittaisi selkosuomeksi sitä, että rahaa ei tule sinänsä lisää systeemiin, mutta se kohdistuisi eri tavalla kunnille ja kaupungeille.

Lemillä 9.10.2026

Arto Ylönen
Kunnanjohtaja