27. Salpalinja /Kärmenniemen patteri

Salpalinjan rakentaminen Suomen itärajalle aloitettiin heti talvisodan jälkeen. Rakennusvuodet olivat 1940, 1941 ja 1944. Linja ulottuu Suomenlahdelta Sallaan ja sieltä kenttälinnoitettuna aina jäämerelle asti. Salpalinjan rakentamisen aloitti ruotsalainen vapaaehtoisjoukko, jonka vahvuus oli 900 miestä. Suurimmillaan työvoiman määrä oli vuonna 1941, jolloin työssä oli 35 000 miestä ja 2 000 muonituslottaa. Hanketta pidetään vieläkin Suomen suurimpana rakennustyömaana kautta aikojen.

Salpalinjalla ei koskaan taisteltu, mutta kesällä 1944 se olemassaolollaan antoi rohkeutta ja selustatukea raskaissa torjuntataisteluissa. Lisäksi se vaikutti Neuvostoliiton sodanjohdon päätökseen keskeyttää hyökkäykset Suomen rintamalla.

Salpalinjassa on mm;
n. 700 teräsbetonista ase- ja majoituskorsua.
n. 350 km piikkilankaestettä .
n. 200 km kivipanssariestettä.
n. 130 km kaivantopanssariestettä.
n. 350 km taistelu- ja yhteyshautaa.
n. 3000 kpl puista kenttälinnoitetta.
250 kpl pallokorsua.

Aseman nimi otettiin käyttöön kesällä 1944. Ensimäinen versio Suomen Salpa vakiintui nopeasti Salpa-asemaksi tai Salpalinjaksi. Lemin alueella Salpalinja, Saimaan ja Kivijärven välillä, kulkee Iitiän kylässä, jossa on useita pallokorsuja. Taaempiin laitteisiin kuuluvat Juvolan, Punkasen ja Kärmeniemen pattereiden tuliasemat.

Talvisodan jälkeen Neuvostoliitolle luovutettavalta alueelta evakuoitiin kaikki aseistus sekä muu omaisuus. Käkisalmen kaupungista n. 5 km pohjoiseen sijainneesta Vahtiniemen patterista siirrettiin tykit Lemille, minne kevään 1940 aikana aloitettiin Salpalinjan rakentaminen. Tykit ( 2 kpl 152/45-C) sijoitettiin Kärmeniemen linnoitettuihin tykkiasemiin. Näistä tykeistä muodostettiin Linnoitustykistöpatteristo 1:n 3. Patteri (3./LTPSTO 1). Jatkosodan alettua tykit irrotettiin 11.7.1941 Kärmeniemestä ja siirrettiin 16.7. mennessä rajan läheisyyteen Antamoisiin, missä 22.7. ammuttiin koelaukaukset (2/tykki). Elokuun lopulla 26.8. tykit lastattiin Lappeenrannasta junaan ja kuljetettiin entisiin tuliasemiinsa Laatokan kannakselle Vahtiniemeen, missä ne olivat ampumavalmiina 9.9.1941. Patterista muodostettiin 32. Raskas Patteri ja se liitettiin Rannikkotykistörykmentti 3:n II Linnakkeistoon (32./II/ RTR3)

Jatkosodan päätyttyä Lemin alueelle vetäytyi II/RTR 3. Kärmeniemen linnakkeen otti haltuunsa 32. RASK PTRI, jolla oli vain yksi tykki, sillä toinen oli loppuun ammuttuna lähetetty korjattavaksi. Rannikkojoukkojen oleskelu Lemillä jäi lyhyeksi, sillä joukot kotiutettiin marraskuun loppuun mennessä. Tykit irrotettiin tuliasemista ja lähetettiin huollettaviksi Parolaan.

152/ 45-C tarkoittaa:
– putken kaliiperi eli halkaisija 152 mm.
– 45 on pituuskaliperikerroin, jolla kerrottuna putken kaliiperi ( 45x152mm) saadaan putken pituus 6,84m.
– C tarkoittaa tykin rakenneratkaisua tuliasemassa (c=canet)

Tykkien ominaisuuksia:
– putken paino (lukko mukaanlukien) 5,8tn.
– tykin kokonaispaino 18,5tn.
– ammuksen pano 41,5kg.
– koko laukaus ( ammus+ruuti+hylsy) 67kg.
– tykillä voitiin ampua 19 km:n etäisyydellä olevaan maaliin (Salpalinjan eteen Luumäelle ja Rutolaan, silloin kun tykit olivat Lemillä)

Lähteet:
1. Reino Arimo; Suomen linnoittamisen historia 1918-1944. Otava/Keuruu 1981.
2. Ilkka Länsivaara; Salpa-asema -sodan monumentti, pv:n koulutuksen kehittämiskeskus, hansa-Print/Salo 1986
3. Ilkka Pekka Juutilainen; Lemiläiset talvi- ja jatkosodassa, Pro Gradu-työ, Helsingin yliopisto 1988.