39. Juvolan patteri

Talvisodan päätyttyä Laatokan meripuolustuksen aseistus ja kalusto evakuoitiin uuden rajan taakse.  Lemi kuului rauhan ajan I Armeijakunnan (I AK) alueeseen, joka vastasi myös linnoittamisen suunnittelusta.  Jo ennen ylimääräisen harjoituksen (YH) alkua, syksyllä 1939, aloitettua myöhemmin Salpa-asemaksi nimetyn linjan rakennustöitä jatkettiin.  Työt pääsivät Lemillä käyntiin kesällä 1940, jolloin I AK:n alaisen työpiiri 110:n työryhmä 116 rakennusmestari J Heleniuksen johdolla aloitti mm. Kärmeniemen ja Juvolan patterin rakentamisen.

Välirauhan aikana I AK:n alueella toimi linnoituspatteristo I (LtPsto1 ), jonka esikunta oli Lappeenrannassa.  Rauhan aikana patteristolla oli miehitettynä vain kaksi linnaketta, 5./LtPsto 1 (Linnoituspatteristo 1:n 5. patteri) Taipalsaaren Pakkalassa ja 3./LtPsto1 Lemin Kärmeniemessä.  Lemin patteri sijaitsi 1. Prikaatin lohkolla.

Liikekannallepanon (LKP) alkaessa 10.6.1941 linnoituspatteristo 1, komentajanaan majuri Vanhatalo, perusti 1 Pr:n lohkolla seuraavat yksiköt: 2. LtPtri (4 kpl 280M/77 mörssäri) Juvolaan, 3. LtPtri (2 kpl 152/45C) Kärmeniemeen, 7. LtPtri (4 kpl 155K/77) Uimille ja 12. LtPtri (2 kpl 75K/97).  Kaikki edellä mainitut patterit perustettiin rauhan aikaisen 3./LtPsto 1:n (Kärmeniemen patteri) toimesta.  Koska 12. Patterilla ei ollut tykkejä, sen miehistö oli 2. Ptrin (Juvolan Patteri) yhteydessä.  2. LtPtrin päällikköinä toimivat mm. luutnantti Heikkilä ja kapteeni Pelkonen.

Heinäkuun alussa 1941 linnoitustykistö valmistautui seuraamaan etenevää jalkaväkeä.  Niinpä 10.7.1941 annetulla käskyllä muodostettiin kaikista IV Armeijakunnan linnoitusjoukoista Linnoitusprikaati.  Tämän jälkeen linnoituspatterit siirtyivät yksi toisensa jälkeen pois Lemiltä.  Paikalle jäi vain Juvolan mörssäripatteri (2.LtPtri), koska se oli liian raskas kuljetettavaksi.

Rintaman siirryttyä itään jäivät Lemin alueen linnoitustykistöasemat miehittämättömiksi, eikä alueella tehty linnoitustöitä asemasodan aikana.

Suurhyökkäyksen alettua kesällä 1944 tuli taaempien asemien varustaminen jälleen ajankohtaiseksi.  Koska välirauhan aikaista ns. Salpalinjaa piti korjata ja parantaa, ylipäällikkö määräsi kenraalimajuri E J Järvisen suunnittelemaan Laatokan Rannikkoprikaatin siirron sisäjärvialueen Kivijärvi-Pielinen runkomiehitykseksi.  Tehtävää varten muodostettiin Järvisen komentaman Äänisen Rannikkoprikaatin esikunnasta osasto Järvinen 10.7.1944.   Järvisen selvityksessä välirauhan aikaisten linnoitteiden kunnosta todetaan Juvolan linnakkeesta seuraavaa:

Linnakkeen neljä mörssiä olivat 100 metrin etäisyydellä toisistaan mäen rinteessä takarinneasemassa, äärimmäisten tykkien väli oli noin 400 metriä.
Aselevon solmimisen jälkeen syksyllä 1944, Lemille siirtyi rannikkotykistörykmentti 3:n II patteristo.  Juvolan linnakkeesta muodostettiin 30. järeä patteri (30.JärPtri), joka saatiin toimintavalmiiksi vasta lokakuussa 1944.  II/RTR 3:n esikunta sijaitsi ensin Kärmeniemessä ja siirtyi lokakuun lopulla Juvolaan Linnoitusrakennuspataljoonan Huoltokeskus A:lta jääneisiin tiloihin.  Rannikkojoukkojen oleskelu Lemillä jäi lyhytaikaiseksi, sillä joukot kotiutettiin marraskuun 1944 loppuun mennessä.

Juvolan tykkiasemat ovat säilyneet hyvin ja alueella on edelleen neljä kappaletta 280 mm:n tykin betonista asemaa ja niissä jokaisessa 20 miehen majoitustilat.  Toimenpiteet yhden aseman kunnostamisesta turistinähtävyydeksi ovat käynnissä.

Lähteet:
1. Reino Arimo: Suomen linnoittamisen historia 1918 – 1944, Otava/Keuruu 1981
2. Ilkka Länsivaara Salpa-asema-sodan monumentti PV:n  koulutuksen kehittämiskeskus Hansa-Print/Salo 1986
3. Ilkka Pekka Juutilainen Lemiläiset talvi- ja jatkosodassa, Pro Gradu-työ Helsingin yliopisto 1988
4. Perimätieto