31. Pallo- eli imubetonikorsu
Säräpirtti Kippurasarven pihassa on Salpalinjaan kuulunut pallo- eli imubetonikorsu. Se on siirretty nykyiselle paikalleen Iitiän kylästä, valtatie 13:n varrella olevasta soramontusta.
Keväällä 1940 saatiin Amerikasta tieto imubetonimenetelmällä tehdyistä pallonmuotoisista suojahuoneista, joita siellä oli ruvettu käyttämään väestönsuojina. Tiedon välitti Suomeen Amerikassa oleskeleva entinen suomalainen meriväen luutnantti H. Ramo. Pääesikunnan pioneeriosasto tilasikin sarjan valmistamiseen tarvittavia muotteja, mutta lähetys löytyi vasta keväällä 1942 Petsamosta ja siitä puuttuivat ulkomuotit. Jäljellä oli ainoastaan sisämuotteina toimivat 10 kumipalloa. Myös ulkomuottien piirustukset olivat hävinneet. H. Ramon kuvauksen perusteella Suomessa valmistettiin ulkomuotit ja ryhdyttiin kokeilemaan valamista.
Valmistusvaiheet; (H. Ramon mukaan)
– kaivetaan kuoppa
– kumipallo kuoppaan, sisään paineilma
– ulkomuotit paikoilleen
– valetaan betoniseos pallon ja ulkomuotin väliin
– “vakuumi” (ilmanimu) päälle puoleksi tunniksi – tunniksi.
– muotit poistetaan
– kuivuu 12-16 tuntia ja kestää 75mm:n kanuunan täysosuman.
Suomessa kehitettiin huomattavasti vahvempia pallokorsuja lisäämällä betoniin rautaa ja ympärille kiveystä. Koeammunnoissa ne kestivät 150-155 mm:n haupitsin osuman. Suomessa kehitettiin valutekniikkaa vielä siten, että saatiin oviaukko, tila kamiinalle ja savutorvelle sekä valettiin pohja betonista.
Pallokorsuja ehdittiin valaa ennen suurhyökkäyksen alkamista yli 600 kpl, lisäksi valettiin Salpa-asemaan 250kpl.
Korsun päämitat:
– ulkohalkaisija 460 cm
– sisähalkaisija 325 cm
– sisäkorkeus 240 cm
– betonirautaa 580 kg
– betonia 20-24 m3
Pallo- eli imubetonikorsu on tarkoitettu 8-9 miehen majoitus- / suojatilaksi.
Lähde:
Ilkka Länsivaara; Salpa-asema sodan monumentti, pv.n koulutuksen kehittämiskeskus Hansaprint/ Salo 1996.