2. Hävittäjälentolaivue 24:n muistomerkki

Talvisodan loppupäivinä 1.-13.3.1940 oli Lemin Lahnajärvelle perustettu Hävittäjälentolaivue 24:n tukikohta/lentokenttä. Laivueella oli 24 Fokker D21 -konetta, jotka suksin varustettuina toimivat Lahnajärven jäältä. Tällöin venäläiset yrittivät hyökkäystä Viipurinlahden yli ja hävittäjälentäjät joutuivat ensimmäistä kertaa toimimaan maavoimien tukena elävää vihollista vastaan. Voi vain kuvitella, millainen tuho syntyi, kun konekiväärein varustetut Fokkerit tulittivat jäällä eteneviä venäläisiä.

Lentokentät tulivat tietysti helposti myös vihollisen tietoon, niinpä Lemillä oltaessa valmisteltiin Hävittäjälentolaivueen siirtoa Ristiinaan. Osa laivueesta ehtikin 10.3.1940 alkaen siirtyä uuteen tukikohtaan ennen sodan päättymistä 13.3.1940.

Lentäjät olivat majoittuneet kirkonkylän taloihin ja Lahnajärven rannassa oleviin huviloihin . Lentokoneet olivat naamioituina rantametsiköiden suojassa. Laivueen komentaja oli majuri Eka Magnusson ja esikunta sijaitsi nykyisessä Aarno Parkkolan talossa. Hävittäjälentolaivue 24:n lentäjistä mainittakoon maailmanmaineeseen kiirinyt luutnantti Jorma Sarvanto, joka talvisodassa pudotti kuusi vihollisen DB-3 -pommikonetta alle neljässä minuutissa. Muita lentäjiä olivat mm. luutnantti Pelle Sovelius, lentomestari Ilmari Juutilainen ja kapteeni Joppe Karhunen.

Kerrotaan, että “suntion Ievalla” (Eeva Rasonius) ei ollut raaseja. Hän oli tätä puutettaan taloon majoittuneille lentäjillekin valitellut sillä seurauksella, että lentomestari Ilmari Juutilainen kävi nämä lampaanvillan käsittelyssä tarvittavat apuvälineet hänelle välirauhan aikana pudottamassa koneestaan suntion talon pihalle.

Lähteet:
1. Joppe Karhunen: Talvisodan lentäjät/ Kotkat iskevät
2. Talvisodan historia WSOY 1979
3. Pentti Klemi, Aarno Parkkola